Syksy on täynnä värejä, raikkautta ja tunnelmaa. Nyt jos koskaan on parasta aikaa liikkua, lenkkimaisemat ja -kelit ovat mitä parhaimmat. Luonnonkauneudesta nauttien voi juosta itsensä transsiin. Pieni metsäkävelykin riittää aikaansaamaan sen.Oletko koskaan joutunut suurten tunteiden valtaan musiikkia kuunnellessasi, kotona tai konsertissa? Tai onko maalaus koskaan saanut sinua pidättämään hengitystä kyyneleet silmissä? Saman tilan voi aiheuttaa luonto, sen kauneus ja sen läheisyys. Voimakkaita tunteita ei kuitenkaan tarvitse pelästyä, kyseessä voi olla Stendhalin syndrooma.
Stendhalin syndrooma ei ole virallinen sairaus. Se on nimetty 1800-luvulla eläneen kirjailijan (oikealta nimeltään Henri Boyle) mukaan, joka on ensimmäisenä kuvannut taiteen aiheuttamaa hurmostilaa. "... antoivat minulle ehkä väkevimmän mielihyvän, minkä maalaus on minulle koskaan antanut, ylevän kauneuden mietiskelyyn syventyneenä, minä näin kauneuden läheltä, minä ikäänkuin kosketin sitä.". Kokemusta on sittemmin kuvattu kirjallisuudessa useita kertoja. Syndrooma nimettiin Firenzessä 1970-luvulla, kun paikallinen lääkäri, Graziella Magherini, kiinnostui aiheesta hoidettuaan useita taiteen äärellä voimakkaita, jopa psykoottisia kohtauksia saaneita turisteja. Anna Kortelainen kirjoitti aiheesta vuonna 2009 kirjan "Hurmio -oireet, hoito, ennaltaehkäisy".
Luonnosta päihtyminen ei ole siis uusi ilmiö.
Syksyn pimeät puolet
Mutta syksyyn kuuluu muutakin. Syksy on myös täynnä aivastuksia, väsymystä ja räkää. Jos itse et ole kipeänä, ainakin suurin osa ystävistäsi tai heidän lapsistaan lepäilee kotona peiton alla ja räiskii. Pahimpana kautena sosiaalista elämää ei oikeastaan ole. Luonnosta nauttiminen ja liikunta on mahdotonta, koska nenä vuotaa, kolottaa ja paleltaa.
Vietän itse nyt flunssan hankalinta ja rasittavinta vaihetta, sen odottelua: väsyttää, hengitys on raskasta, kurkkua ja keuhkoja palelee, hikoiluttaa. Mitään ei voi tehdä, mitään ei jaksa tehdä, mutta kuitenkaan olo ei ole varsinaisesti kipeä. Toisina päivinä herään virkeänä ja enerigisenä, voimat riittävät puuhasteluun ja liikkumiseen ja heti seuraavana aamuna kurkkua karhentaa ja aamukahvien jälkeen alan jo odottamaan iltaa, jotta pääsisi takaisin yöunille. Monet asiat odottavat tekijäänsä: opinnäytetyö, vaatehuoneen ja keittiön suursiivous, korjattavat vaatteet, kasa kirjoja. Lähes pakkomielteinen liikunnan harrastaminenkaan ei nyt onnistu. Olen turhautunut.
Hyvää viikonlopun alkua ja nautinnollista syksyä!
Stendhalin syndroomasta:
http://oppiminen.yle.fi/psykologia-ihmissuhteet/oudot-tunteet/oudot-tunteet-stendhalin-syndrooma
http://yle.fi/uutiset/stendhalin_syndrooma_saa_polvet_vetelaksi_taiteesta/5877544
Anna Kortelaisen kirjan arvio:
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/anna-kortelainen-hurmio-oireet-hoito-ennaltaehkaisy/1013490
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti