tiistai 29. syyskuuta 2015

Mitä ennen blogia tapahtui?

Synnyin ysin tyttönä. Minusta kasvoi kiltti lapsi: huolellisuus- ja tarkkaavaisuus kiitettävä, samoin käytös. Olin kilpailunhaluinen, koska halusin olla paras. Itkin, jos sain kokeesta ysipuolen. Se oli liian huono, epätäydellinen arvosana. Himoitsin arvosanoja ja kehuja. Todistukseni oli täynnä ysejä, joita nostin kympeiksi, kunnes jäljellä oli enää liikunta ja käsityö. Tein työtä, jotta sain nekin nostettua kasista ysiin, etteivät ne jääneet rumentamaan todistustani.

Millainen aikuinen tällaisesta lapsesta kasvoi?
- Kohta 35-vuotias suorittaja:  ylioppilas, jolla on kaksi ammattitutkintoa ja viittä vaille ammattikorkeakoulututkinto. Välissä suorittaja on suorittanut elämää, ensin hieman kaljanmakuista ja minkä tahansa viikonpäivän pikkuhumalan siivittämää nuoren elämää, sitten säntillistä seitsemästä puoli neljään töissä -elämää. 

Mitä sitten tapahtui?
 -Kyllästyin huuruiseen ahdistukseeni. Samalla kun maailmalla kuulutettiin downshiftausta ja hidasta elämää, aloin minäkin kaivata sitä. Aloin janota kokemuksia ja mielenrauhaa: matkustelin, seinäkiipeilin, patikoin, ratsastin, koin ja kokeilin. Halusin tuntea lapsuuden onnistumista ja tyytyväisyyttä. Aloitin uuden koulun, valmistuin, menin töihin, opiskelin avoimessa lisää, aloitin seuraavan koulun, kävin töissä entiseen malliin ja opiskelin. Yhtäkkiä huomasin, että kolmen ja puolen vuoden opinnot uhkaavat tulla suoritetuiksi kahdessa ja puolessa vuodessa. Ajattelin, että kyllä taivaan porteilla tai seuraavassa elämässä minua kiitellään. "Saat varmasti papukaijamerkin", eräs tuttavani naureskeli. Sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun huomasin, että valmistumiseni lykkääntyy minusta riippumattomista syistä. Opintovapaani ei tulisikaan olemaan hikikarpalot otsalla puurtamista. Mitä nyt?

Työn ohella opiskeleminen on ollut ajoittain aikaa vievää ja uuvuttavaa. Ystävät ja harrastukset ovat saaneet välillä osakseen hyvin vähän huomioita, jos ollenkaan. Entä jos tämän syksyn käyttäisinkin aikaa itseeni? Opiskelisin rauhalliseen tahtiin ja poikkeuksellisesti yrittäisin keskittyä kaikkeen mitä teen. Voisin kirjoittaa vaikka blogia.