Viikko irtisanoutumisen jälkeen odotin jo innoissani uutta. Nyt jännittää, kirjoitin 16 työhakemusta, poikiiko joku niistä minulle töitä? Sitten mieleeni hiipi pelko. Entä jos en saakaan töitä? Valmistuin sairaanhoitajaksi ja jo edellisestä syksystä asti seurailin työtarjontaa, joka ei Pirkanmaalla ole ollut kuitenkaan kovin rikasta. Ahdistuin ja kirjoitin lisää työhakemuksia. Ja lisää... En enää tiedä montako hakemusta kirjoitin yhteensä, mutta pian ne poikivat haastattelukutsuja, Uudellemaalle.
Reippaana kävin haastatteluissa ja päätin ottaa vastaan ensimmäisen kolmea kuukautta pidemmän sopimuksen, jota minulle tarjotaan. Viiden viikon kuluttua asuin Espoossa. Nyt olen asunut täällä viisi viikkoa. Uuden työn opettelu on ollut ihanaa ja uuvuttavaa. Ja vaikka vanhasta luopuminen kouraisi syvältä ja pelotti, on uusi koti ja ympäristö tuntunut vapauttavalta ja virkistävältä.
Sinne jäi keväinen Pirkanmaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti