Maanantai, TAAS

Toinen p**** maanantai putkeen. En tiedä mitä muuta tehdä kuin v a l i t t a a. Ongelmahan ei siis ole siinä, että jotain erityisen ikävää tapahtuisi. On vaan niin tunkkainen ja takkuinen tunnelma heti herättyään, että haluaisi vaan peruuttaa koko päivän.

Tämä maanantai alkoi pilaantua jo yöllä. Heräilin pitkin yötä, pyörin sängyssä ja hikoilin. Aamuviideltä kiukutti ja väsytti, mutta unta ei tullut enää kuin pienen pienissä pätkissä. Lopulta vääntäydyin ylös, silmät ja kasvot turvoksissa. Kahvin kanssa ei sentään ollut ongelmia, mutta koska minun aivoni ja vatsani pitävät yhtä, en v**********ni saanut syötyä juuri mitään järkevää aamupäivän aikana. Ja sitten olikin jo kiire. Edessä oli pitkästä aikaa iltapäivä koululla. Odottamani valokuvatyöpaja oli alkamassa. Minua väsytti ja ahdisti ja luvassa oli u u s i a ihmisiä ja l u o v a a toimintaa. Voitte kuvitella kuinka vähän se kiinnosti.

Lisäksi olin viikonloppuna oluen innoittamana leikannu itselleni mahdottoman tukan. Joutuisin nyt sen kanssa ihmisten eteen. Vastassa olisi vieraita nuorisopuolen opiskelijoita, joiden kanssa en haluaisi nyt olla tekemisissä. Joihin en nyt välittäisi tutustua.

Siellähän niitä oli luokka täynnä. No, ei onneksi niin montaa kuin pelkäsin, eikä niin nuoriakaan. Opettaja varautui selkeästi tutustumisleikkeihin levittämällä kortteja pitkin pöytiä, mutta pelastuksekseni tutustumiskierros vedettiin kuitenkin läpi perinteisellä muutaman lauseen esittelyllä. Sitäkin jännitin, muutaman lauseen sanomista muutamalle ihmiselle. Ihan vain koska maanantait näköjään muuttaa minut ihmisstrutsiksi (tiedän, vähän huono vertaus, ei strutsit pelosta päätänsä pistä maan sisään). Pahin oli vielä edessä. Parinvalinta parityötehtävään. Kerkesin jo lähettää muutaman hermostuneen viestin eräälle ystävälläni. Ennen kuin tuskanhiki alkoi virrata, pelastuin tästäkin täpärästi. Opettaja otti ohjat käsiin ja jakoi pariutumattomat pareiksi. Ihana ihminen!

Kotimatkalla bussissa aloin voida pahoin, niinkuin nykyään usein bussimatkoilla. Johtunee huonontuneesta näöstäni? Vai tällä kertaa kuitenkin yksipuolisesta ruoasta ja liian pitkistä ateriaväleistä? Päädyin silti salille, koska se oli matkan varrella ja olin ottanut kaikki tavarat mukaanikin. Treeni ei kulkenut, ei sitten yhtään. Painoja pidin aika keveänä ja silti piti jättää yksi liikesarja kokonaan tekemättä. Ei tullut oikein kunnolla hikikään, ei edes crosstrainerin kanssa, niinkuin yleensä. Sauna ei rentouttanut. Oli huono olo edelleen ja närästi. (Kiitos eilisen hampurilaisen chilikastikkeen!). Peruutin illan menot ja kiirehdin kotiin. Aion vain peitottaa itseni ja katsella eilisen Sillan loppuun. Huomenna kaikki on toisin.

Minä en ole maanantai-ihminen.