Maanantai: Hölkkä 30 min.
Tiistai: Ylävartalotreeni
Keskiviikko: Alavartalotreeni
Torstai: Ylävartalotreeni
Perjantai: Hölkkä 45 min + ylävartalotreeni (ulkona ruokailu ja baarissa notkumista)
Lauantai: krapula
Sunnuntai: Kävelylenkki + 2-3 km hölkkä 1h. (Ulkona ruokailu, hampurilaisateria + olutta kyytipoikana)
 |
| Maanantaiaamun tunnelmia. Loppuviikosta olikin jo paljon harmaamman ja ankeamman näköistä. |
Onpas ollut vaikeaa löytää sopiva aika salitreenille, kun joka päivä on mahdollista mennä aamulla, päivällä tai illalla. Valinnanvapaus ja ylitarjonta saa pään sekaisin ja monesti tekee mieli jäädä vain kotiin. Ei silti jäänyt yksikään treeni tekemättä. Piste siitä.
Tällä viikolla vaihtui ohjelma. Uutuutena minulle tuli super- ja pudotussarjat. Supersarjoja tehdessä ongelmaksi muodostui taas painojen valinta. Ensimmäisella kierroksella manasin päässäni liian kevyitä painoja, niitä kuitenkaan lisäämättä. Ja kolmannella kierroksella totesin, etten taida pystyä tekemään kyseisillä "kevyillä" painoilla toistoja loppuun saakka. Pudotussarjoissa painot tuntui heti alussa liian kovilta ja sarjan vieminen loppuun oli tuskallista. Joo, tiedetään, minun kuuluisi tehdä lämmittelykierros ja testailla painoja. Mutta kuten jo aiemmin kerroin, minä olen kärsimätön luonne.
Ja mitä on tapahtunut ruokahalulleni? Nälkä olisi koko ajan, säännöllisestä syömisestä huolimatta. Elimistössä tapahtuu jotain? Luin Fit-lehdestä (10/2015), ettei kehityksen kannalta olisi väliä, treenaako neljä päivää peräkkäin vai pitääkö välissä yhden lepopäivän. Perjantaina hölkätessä jalat painoivat tonnin ja syke huiteli ties missä (ei ollut mittaria mukana, tarkkaa lukemaa en tiedä). Ehkä jalat kaipaisivat lepopäivää? Vai olisiko heti alavartalotreenin jälkeen kannattanut juosta palauttava lenkki? Ensi viikolla testaan jompaa kumpaa.
Köyhyys on rajoittanut suuhun meneviä paheita. Torstai-iltana olin kaivamassa mokkapala-aineksia kaapissa, projekti kaatui rahattomuuteen, munattomuuteen ja rasvattomuuteen. Perjantaina kilahti aikuiskoulutustuki tilille ja sen kunniaksi tulikin vietettyä kevyt baari-ilta, oheisruokailuineen. Eli paheettomaksi ei jäänyt tämäkään viikko. Lisätunnustuksena kerron, että olen lopettanut tupakoinnin neljä vuotta sitten. Oluen kanssa herää tarve ja himo polttaa, joskus onnistun taistelemaan vastaan, niin että poltan vain 1-2 savuketta, joskus en jaksa välittää. Perjantainen baari-ilta kuului tupakoinnin osalta jälkimmäiseen, oluen määrä pysyi sentään kohtuullisena. Sunnuntaisen lenkin päätteeksi nykäisin itseni vielä hampurilaisaterialle. Voi selkäranka, missä lienet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti