Opiskelua, harjoittelua ja salaherkuttelua

Harjoitteluviikko oli vasta ja jo toinen. Epävarmoja päiviä oli enää vain joka toinen. Kehitystä? Kummallista, miten vaativa harjoittelupaikka saa minut taantumaan. Enkä ole ainoa. Juttelin asiasta luokkakaverini kanssa ja hän kuvaili oloansa kömpelöksi harjoittelupaikallansa. Sepä se. Kun ohjaaja esimerkiksi pyytää tekemään yksinkertaisen laskusuorituksen, ei vastaus tule millään tai kun hän katsoo vieressä, kun teen jotain yksinkertaista, alan pudottelemaan esineitä ja hölmöilemään. Päässä pyörii nyt ajatus: Harjoittelu on viimeinen. Pitäisikö tässä olla lähes valmis? Pitäisikö jo osata?

Viikko on koulun osalta mennyt paitsi harjoitteluun liittyviä asioita kertaillessa myös valokuvien merkeissä. Olen työstänyt valokuvapäiväkirjaa ja rakentanut omaa elämänkaartani valokuvin. Ihanaa tehdä välillä jotain luovempaa. Valokuvatyöskentely on yllättävän terapeuttista. Kun yrittää kuvin kertoa omaa elämäänsä, tulee samalla pohtineeksi asioita ja niiden merkityksiä syvemmin ja löytää itsestään tunteita ja puolia, joita ei tiennyt olevan. Kuvissa todellakin on voimaa. Opinnäytetyön tekeminenkin on pyörinyt valokuvien ympärillä. Launtaiaamun väkersin photoshopin parissa, kun muokkasin valokuvia opinnäytetyömme perusteella tehtävään oppaaseen. Voi kunpa joulupukki toisi minulle uuden hienon kameran!

Lepoviikko on tarkoittanut myös hillitöntä salaherkuttelua. Neljänä päivänä suuhun on livahtanut suklaata, sipsejä ja pullaa. JOPA PULLAA. En yleensä edes sitä syö. Kaikki alkoi siitä, kun ruoka ei muutamiin päiviin maistunut. Kun se alkoi maistua, annoin itselleni luvan tankata energiaa, koska olin varmasti nyt sen tarpeessa. Niks! Sanoi selkäranka ja tässä sitä istuskellaan pienessä sokerihumalassa pikkumahan kanssa.

Lauantaina leijaili lumihiutaleet maahan pelastamaan harmaudelta. Harjoitteluun lähtiessä se oli märkää tuhnua, joka kasteli ikävästi varpaat, mutta illalla takaisin tullessa se jo narskui tunnelmallisesti kengänpohjien alla. Illalla lähetinkin heti joulupukille tekstiviestin ratkenneista pyjamahousuistani.

Ja vaikka kuinka ylpeilin joogaavani viikonlopunkin, en kuitenkaan ennättänyt enkä jaksanut siihen uhrata hetkeäkään. Ei huvita, nyt on lepoviikko.